Ruokolahti-Seuran viimeisen Tiistai-illan tarinoiden aiheena olivat Suvorovin kanavat, joista sanoin ja kuivin kertoi Eija Jurva. Tilaisuus oli yksi Ruokolahden seurakunnan 450 juhlavuoden tapahtumista. Tämä aihe porautuikin kauas historiaan, sillä kanavat on rakennettu 1700-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Tilasuuteen osallistui 23 henkeä.
Tilaisuuden alussa Eija Jurva kertoi kanavien rakentajasta Aleksandr Suvorovista, joka eli vuosina 1729 -1800. Hän oli yksi Venäjän suurimmista sotapäälliköistä. Suvorov kävi Suomessa neljä eri kertaa vuosien 1773-1795 välisenä aikana.
Vuonna 1791 keisarinna Katariina II määräsi Suvorovin Vanhaan Suomeen suunnittelemaan Vanhan Suomen linnoittamista sekä johtamaan sitä. Tämä komennus kesti noin puolitoista vuotta ja komennuksensa aikana Suvorov käynnisti sekä uusien linnoitusten rakentamisen että vanhojen korjaamisen ja samaan aikaan aloitettiin neljän sotakanavan rakentaminen. Tämä rakennustyö aloitettiin 1792.
Kanavien tarkoitus oli yhdistää Lappeenrannan ja Olavinlinnan linnoitukset. Olavinlinna oli tuolloin Venäjän puolella ja ainoa vesireitti kulki Puumalansalmen kautta, joka puolestaan oli Ruotsin puolella. Sota-alukset eivät voineet purjehtia sitä kautta ja siksi tarvittiin uudet sotakanavat, jotka sijaitsivat aivan rajan pinnassa. Laivat seilasivat Lappeenrannan ja Olavinlinnan välillä kuljettaen elintarvikkeita ja valvoivat ennen kaikkea rajaa ja rajaseutua. Kanavat olivat osa Pietarin ympärille rakennettua puolustusvyöhykettä ja ne valmistuivat yhtä aikaa linnoitusten kanssa.
Kanavat rakennettiin pääsääntöisesti sotilaiden voimin. Apua saatiin paikallisilta talopojilta, jotka toimittivat kanavien rakentamisessa tarvittavia materiaaleja.
Kanavia on rakennettu muuallekin Kaakkois-Suomen alueelle, mutta tarinoissa keskityttiin neljään Rukolahdella tai lähialueella olevaan kanavan. Taipalsaaren ja Ruokolahden rajalla on Kutveleen kanava, Ruokolahden alueella kokonaan on Käyhkään kanava. Kukonharjun kanavasta toinen puoli on Puumalan puolella. Telataipaleen kanava sijaitsee Sulkavan kunnan alueella. Pisin kanavista on Kukonharju noin 800 m, Käyhkään kanavan pituus on 260 metriä ja Telataipaleen noin 240 metrin pituinen. Kutveleen kanavalla pituutta on 130 m.
Museoviraston kunnosti kanavat
Kanavien rakenteita ei juurikaan ollut huollettu kahteensataan vuoteen ja vasta Suvorovin kanavien vuoden 2002 lopulla alkanut restaurointihanke muutti tilanteen. Hanke aloitettiin yhteistyöhankkeena, jossa olivat mukana Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon ELY-keskukset, Merenkulkulaitos, Väylävirasto, maakuntamuseot ja ympäristökeskukset. Mukana olivat myös kunnat ja kyläyhdistykset.
Tavoitteena oli, että kanavat restauroidaan toimiviksi ja houkutteleviksi kulttuurimatkailukohteiksi. Restaurointia varten tarvittavaa historiatietoa ja tietoa kanavien nykyisestä kunnosta ei juuri ollut, joten työ aloitettiin inventoinneilla. Ensimmäisinä vuosina kanavat mitattiin, valokuvattiin maalta ja ilmasta ja vedenalaiset osat kuvattiin sukeltamalla. Lisäksi kartoitettiin alueen kasvisto. Kanava-alueilla tehtiin arkeologiset kenttätutkimukset ja Kukonharjun kanavalla järjestettiin yleisökaivauksia vuosina 2005 – 2007.
Telataipaleen kanavalla toteutettiin arkeologiset kaivaukset vuosina 2006-2008 ja Kukonharjun kanavalla vuonna 2008.
Eija Jurva kertoi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön meneillään olevasta hankkeesta, jonka tarkoituksena on tehdä matkailijoille tunnetuksi Suvorovin 1700-luvun lopulla rakennuttamia kanavia ja linnoituksia. Linnoitusketju rakennettiin suojelemaan pääkaupunki Pietaria ruotsalaisten hyökkäyksiä vastaan.
Kukonharjun kanava
Kukonharjun kanavan pituus on noin 800 metriä, pohjan leveys kymmenen metriä. Kanava rakennettiin syrjässä olevalle alueelle. Metsää kaadettiin ja rakentajille valmistettiin majoitustiloja. Niitä tarvittiin, sillä sotilaita, upseeristoa, kaupustelijoita ja siviiliväkeä asui alueella jopa noin tuhat. Väylä louhittiin eteläpäässä kallion läpi ja kivissä on nähtävissä paksun poran jättämiä jälkiä. Louhinnasta saadut kivet käytettiin kanavien seinien tukemiseen sekä kanavan vierelle rakennettuun kannakseen. Kanavan suulla on yhä nähtävissä aallonmurtajia. Ne on tehty kivistä hirsien avulla.
Vähitellen kanava rappeutui. Kanavaa ja sen ympäristöä on siistitty 1990-luvulla. Alueelta harvennettiin puita ja raivattiin vesakkoa. Museovirasto käynnisti perusteellisen kanavan kunnostamisen vuonna 2003. Kanavan läheisyyteen rakennettiin muinaisjäännöspolku, jonka varrella on nähtävissä jäänteitä rakennuksista. Kanavan ympäristössä tehtiin arkeologisia kaivauksia 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Kukonharjun kanava on oivallinen tutustumiskohde. Matkaa Puumalantieltä kertyy 16 kilometriä yhteen suuntaan. Autotie on rakennettu perille saakka, joskin parkkipaikka sijaitsee jyrkän mäen alla. Matka kanavalle on jo sinänsä elämys. Mikäli kanavaa ei pääse paikan päälle katsomaan, voi internetistä katsoa videoita otsikolla Suvorovin Suomi. Virkistysaluesäätiön hanke on laittanut videot kaiken kansan nähtäviksi.
Kolme muuta kanavaa
Käyhkään kanavan läheisyydessä on tullivalvonta-asemanakin toiminut Käyhkään hovi. Nykyisin rakennus on virkistyskäytössä. Käyhkäällä toimi rullatehdas, joka valmistui 1873. Paikalla ollut myös höyrysahatoimintaa. Valmistuttuaan kanavat hyödyttivät paikallista sahateollisuutta sekä tervan tuotantoa.
Telataipaleen kanava sijaitsee Sulkavan kunnan alueella. Kanavaa kunnostettaessa tehtiin arkeologisia kaivauksia ja alueelta löydettiin taisteluhautoja, korsujäännöksiä, panssariesteitä sekä jälkiä höyrymyllystä. Kanavan saneeraus toteutettiin vuosina 2006-2007. Ympäristöviranomaisen luvan turvin kanava padottiin, jotta kaivaukset ja tarvittavat korjaustoimenpiteet voitiin tehdä. Alueelle on tehty pysäköintialue ja kanavaan pääsee helposti tutustumaan Sulkavantieltä.
Taipalsaaren ja Ruokolahden kunnan rajalla sijaitseva Kutveleen kanava yhdistää Petranselän ja Huuhanselän. Kanavaa on syvennetty 1900-luvun taitteessa höyrylaivaliikennettä varten. 1978 väylä kunnostettiin nippu-uittoa varten. Tässä yhteydessä alkuperäiset kanavarakennelmat tuhoutuivat. Ympäröivässä maastossa on nähtävillä jäänteitä kasarmirakennuksista.
Kanavat menettivät merkityksensä 1809, kun koko Saimaan alue tuli osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa.
Eija Jurva kertoi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön meneillään olevasta hankkeesta, jonka tarkoituksena on tehdä matkailijoille tunnetuksi Suvorovin 1700-luvun lopulla rakennuttamia kanavia ja linnoituksia. Tietoa ei ole siitä, miten hankkeen loppuaika toteutuu, voidaanko yhteistyötä venäläisten kanssa jatkaa.
Historialliset kanavat kiinnostivat paikalla ollutta yleisöä. Moni oli veneellä ja joku jopa kanootilla kulkenut kaikki neljä kanavaa. Käyhkään kanavan kulkeminen veneellä on haasteellista, sillä Puumalantien silta on matala. ELY-keskuksella on suunnitelmia tielinjan muuttamisesta ja korkeamman sillan rakentamisesta. Nähtäväksi jää, milloin hanke toteutuu. Parikin henkilöä tiesi kertoa Kukonharjun kanavan varrella olevista hiidenkirnuista ja kalliomaalauksista.
Eija Jurva, joka kuuluu Imatran Matkailuoppaisiin, kertoi kanavista matkailun näkökulmasta. Toivottavasti tämäkin tilaisuus herätti kiinnostusta paikalliseen historiaan.
Mikäli aihe kiinnostaa tietoa löytyy: Tuula Hakala, Suvorovin kanavat, Venäjän laivaston sotakanavien restaurointihanke 2002-2008. Paikan päällä Kukonharjun kanavan opastauluista, Ruokolahden kunnan kotisivuilta sekä Saimaa Geoparkin kotisivut.
Airi Ruokonen