Eukkojen polku

Eukkojen polku on Ruokolahden kirkonmäen välittömään läheisyyteen rakennettu n. 3 km. pitkä vaellusreitti, joka esittelee kirkonseudun historiaa sekä sen erikoisia ja mielenkiintoisia geologisia muodostumia.

Tietoa Eukkojen polusta

Reitti alkaa sekä päättyy kotiseutumuseolle (Rasilantie 1), jossa on pysäköintitilaa. Polulle pääset Ruokolahti-talon pihapiiristä riihen ja kärrikuurin välistä. Kärrikuurin seinässä on laatikko, jossa on karttoja. Voit kiertää polun mihin aikaan vaan ja kuljet polulla omalla vastuulla.

Matkan varrella on 18 opastaulua antamassa tietoa kyseisestä kohteesta. Reitti on pääosin metsäpolkua ja paikoin melko vaativaa, eikä siksi sovellu kaikilta osin liikuntarajoitteisille. Kulkusuunta on vastapäivään, reitin varrella on oranssin värisiä nuolia sekä puissa oranssia täpliä opastamassa kulkijaa.

Eukkojen polun kartat

Opastaulujen tekstit

1

Ruokolahden kotiseutumuseo

Tämä kaunis vanha rakennus on 1861 rakennettu lainajyvästön viljamakasiini, joka toimii nykyään kotiseutumuseona. Museo on avoinna kesäkuukausina. Rakennuksen omistaa Ruokolahden kunta, museon ylläpidosta vastaa Ruokolahti-Seura.

Suurina nälkävuosina 1866–68 makasiini viljavarastoineen pystyi torjumaan osaltaan nälänhätää jakamalla hätäapuviljaa käytettäväksi puutteen alaisten ruokintaan, sekä lainaamalla siemenviljaa maanviljelijöille, joilta se oli katovuosien takia päässyt loppumaan.

Museossa on pääasiassa talonpoikaiskulttuuriin liittyvää esineistöä kolmessa eri kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa on myös kirkkomuseo-osasto, jossa on Ruokolahden seurakunnan toiminnasta kertovia esineitä.

Lähde: Ruokolahti-Seura

1

2

Vanha postitie

Tätä harjua pitkin kulkenut vanha posti- ja sotatie on ollut tunnettu jo ainakin 1600-luvun lopulla. Se oli osa tietä, joka kulki Viipurista Olavinlinnaan Jääsken, Ruokolahden ja Puumalan kautta. Postin kuljetuksesta huolehtivat ns. postitalonpojat, jotka tekivät kruunulle tätä palvelusta tiettyjä etuisuuksia vastaan. Postitaloja oli noin kahdesta kolmeen peninkulman välein.

Ensimmäisen postiasetuksen mukaan postia tuli kuljettaa juosten yöllä sekä päivällä ja millä säällä tahansa. Jos postimies turhaan pysähtyi, oli siitä seurauksena neljän viikon vesileipävankeus. Postin tuli kulkea peninkulma kahdessa tunnissa. Postinkuljettajan varusteisiin kuului mm postitorvi, jolla hän ilmoitti menostaan ja varoitteli muista tiellä liikkujia. Kirjevarkaita uhattiin kuolemanrangaistuksella ja ryöstöjen varalta osa postinkuljettajista varustettiin asein.

Jalkaisin kulkevan postimiehen tilalle tuli pian ratsastava postitalonpoika. Postiratsastajan piti ajaa täyttä laukkaa ja vastaantulijan oli annettava hänelle puoli tietä. Tästä syntyi sitten lasten loru ”pois, pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä”.

2

3

Uusi hautausmaa ja siunauskappeli

Multamäelle perustettu hautausmaa kävi ahtaaksi 1930-luvulla. Vuonna 1935 sitä ruvettiin laajentamaan Saimaalle päin. Hautausmaan reunaan rakennettiin siunauskappeli, jossa oli tilat vainajien säilytykselle. Hautapaikkoja on yli 2 000. Osa alueesta on jätetty luonnontilaiseksi metsämaaksi. Uusi hautausmaa on vihitty käyttöön 1937.

Siunauskappelin on alun perin suunnitellut rakennusmestari Lehtinen tutustuttuaan lähialueiden vastaaviin rakennuksiin. Piirustukset on hyväksytty 1936 ja siunauskappeli valmistui seuraavana vuonna. 1954 rakennusta laajennettiin taitelija Ilmari Wirkkalan piirustusten mukaan.

Siunauskappeliin on rakennettu 1996 kylmäsäilytystilat vainajia varten. Kappelissa voidaan järjestää myös siunauksia, jos saattojoukko on pieni. Vuonna 2020 siunauskappeliin rakennettiin kuivakäymälä.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

3

4

Suppakuopat

Ruokolahden kirkonmäeltä löytyy erimuotoisia ja -kokoisia maaston painanteita, joita pitkin talvisin suksilla laskiessa on saatu hurjat vauhdit! Moni saattaa mietiskellä, että miten nuo toisinaan hyvinkin syvät kuopat ovat syntyneet. Sitä selvittääksemme matkustamme noin 12 000 vuotta taaksepäin jääkaudelle.

Jääkauden lopulla mannerjäätikön sulamisvedet virtasivat jäätikköjokitunneleissa ja railoissa. Sulamisvesien mukana kulkeutunut aines kerrostui tunneleihin muodostaen harjuja. Ainesta kerrostui myös jäätikkölahtiin, kun sulamisen edetessä tunneliuomat avautuivat railoiksi ja edelleen laajoiksi lahdiksi. Ruokolahden kirkonmäki on tällainen jäätikkölahteen syntynyt jäätikköjokikerrostuma.

Jäätikköjokikerrostuman syntyessä hiekkaan ja soraan hautautui suuria jäälohkareita. Niiden sulaessa kerrostuman pinta vajosi suppakuoppien rikkomaksi kumpuilevaksi maastoksi. Supat voivat olla metsää kasvavia kuivanmaan kuoppia tai jos ne ovat yhteydessä pinta- tai pohjaveteen, suppalampia tai soistuvia suppia.

Lähde/Source: Saimaa Geopark

4

5

Ukonsalmi

Kirkonmäen alue rajautuu lännessä Ukonsalmeen, joka on syntynyt mannerjäätikön syvälle kuluttamaan kallioperän rikkonaiseen kohtaan, heikkousvyöhykkeeseen. Nämä vyöhykkeet voivat olla ruhje- ja murrosvyöhykkeitä, joista kallio on rikkoutunut, tai siirroksia, joissa kalliolohkot ovat liikkuneet toistensa suhteen.

Nykyisin heikkousvyöhykkeet ovat kapeita Saimaan salmia ja lahtia. Ukonsalmen kohdalla on kyse siirroksesta, joka jatkuu pohjoiseen Virmutjokena ja etelään kohti Immalanjärveä. Ukonsalmen suurin syvyys on 26 metriä.

Jääkauden lopulla noin 12 000 vuotta sitten jään reunan vetäytyessä alueelta vedenpinta oli korkeammalla kuin nykyisin. Ukonsalmi ja lähes koko kirkonmäen alue oli veden peitossa. Ainoastaan suppien koillispuolella kohoava mäki pilkisti Baltian jääjärven aalloista pienenä saarena. Jäätikön painon hellittäessä maa alkoi kuitenkin kohota ja ranta vastaavasti laskea. Ukonsalmessa virtaus on ollut voimakasta, joten kirkonmäen rinteeseen kohti Ukonsalmea on muodostunut jyrkkä vesien kuluttama törmä.

Lähde/Source: Saimaa Geopark

5

6

Lampsinlampi

Jääkauden lopulla alkanut maankohoaminen on epätasaista. Sen johdosta järvialtaat alkoivat kallistua kaakkoon ja Saimaan eteläosissa vedenpinta kohota. Muodostui ns. Suursaimaa, jonka aikana ennen Vuoksen puhkeamista noin 5 700 vuotta sitten Saimaa tulvi ranta-alueille ja esimerkiksi Lampsiinlampi oli osa Saimaata.

Lähde: Saimaa Geopark

6

7

Hyppyrimäet

Lampsiinlammen rinteessä on ollut hyppyrimäki, jonka Ruokolahden Suojeluskunta rakensi 1936. Mäkiennätys on 28,5 m. Kun suojeluskunta lakkautettiin 1944, siirtyi hyppyrimäki Ruokolahden Rajun omistukseen. Uusi omistaja korjasi mäen pari vuotta myöhemmin. Mäki todettiin käyttökelvottomaksi ja se purettiin 1950-luvun lopulla.

Talvella 1964–65 Ruokolahden kunta avusti mäen uudelleen rakentamista. Mäen alastulorinne oli vasemmalla entisestä mäestä Lampsiinlammen itäpäässä. Mäkiennätys 37 m. Innostus mäkihyppyyn laantui ja uusitun hyppyrimäen käyttö jäi vähäiseksi. Mäki purettiin vuonna 1982.

Tarina kertoo, että avajaishyppykilpailujen jälkimainingeissa Einari Suikkanen kiipesi mäen huipulle pitkä talvipalttoo päällä. Napit auki lähti Einari liukumaan alas mäkeä. Yleisö kohahti, nyt taitaa olla Einarin viimeinen temppu. Mutta Einari lentää liihotteli liito-oravan lailla takin liepeet liehuen pitkän onnistuneen hypyn. Ulsterihyppy jäi mittaamatta ja se oli samalla Einarin viimeinen.

7

8

Ukonsalmen silta

Ukonsalmen silta valmistui 1985 ja sen on suunnitellut diplomi-insinööri Juhani Hyvönen. Silta on kaksipalkkinen liittorakenteinen teräspalkkisilta. Sen jännemitat ovat yhteensä 208 metriä. Hyötyleveys on 10,75 metriä, se sisältää ajoradan sekä kevyenliikenteen väylän. Alikulkukorkeus on 5 metriä 20 metrin leveydellä keskellä siltaa.

Silta korvasi salmen yli kulkeneen moottorilossin ja helpotti kulkemista Salo- ja Äitsaareen. Sillan kunnostustyö toteutetaan 2021.

Lähde, suunnittelija Juhani Hyvönen

8

9

Laivaliikenne

Saimaan Höyrylaiva Oy:n s/s Imatra II -laiva liikennöi sotien jälkeen eteläisellä Saimaalla ns vuorolaivaperiaatteella. Laitureita oli reitin varrella 42 ja yksi niistä Ukonsalmessa. Laivaliikenne oli tällöin todella tarpeellista Ruokolahdella Härskiänsaaren, Äitsaaren sekä lähiympäristön asukkaille. Laivoissa kuljetettiin paljon tavaraa, myös eläimiä. Maalaiset pääsivät toreille myymään tuotteitaan.

Sunnuntaisin kulki kirkkovuoro Kutveleesta Vuosalmen ja Äitsaaren kautta Ruokolahden kirkolle, Ukonsalmen laituriin. Sen jälkeen laiva kävi Vuoksenniskalla hakemassa kirkkokansan Ruokolahdelle. Paluumatka sujui Vuoksenniskan kautta kohti Kutveletta.

Laivaliikenne hiljeni vähitellen autojen yleistyessä ja teiden muuttuessa kulkukelpoisimmiksi. Laivaliikenne loppui kokonaan v.1965 Enso-Gutzeitin rakennettua padon Kaljaniemestä mantereelle ja Tie- ja vesirakennuslaitos rakensi padon päälle tien vuonna 1968.

Lähde: mauripekka.blogspot.com, Martti Hämäläinen muistelmat

9

10

Ukonsalmen lautat ja lossit

Alkuun Ukonsalmi ylitettiin lautalla, joka oli malliltaan tavallinen airoilla soudettava vene. Vuonna 1874 rakennettiin kaksiairoparinen lautta, johon mahtui vaivatta mm. hevosajoneuvot. Vuonna 1881 oli uuden lautan vuoro. Lautta uusittiin vielä vuosina 1891 ja 1909.

Autoliikenteen lisääntyessä venelossit eivät enää vastanneet vaatimuksia ja niinpä salmeen saatiin 1920 vaijereiden avulla kulkeva kapulalossi, jonka oli käytössä vuoteen 1952. Samana vuonna Ukonsalmessa alkoi liikennöidä moottorilossi, jonka aikakausi kesti vuoteen 1985. Tällöin valmistui silta, joka siirsi monisatavuotisen lautta- ja lossikauden Ukonsalmessa historiaan.

Lähteet: Salosaaren talousalueen kyläsuunnitelman Salosaaren historia, Kyösti Kokkonen: Salosaari

10

11

Taisteluhauta

Tämä taisteluhauta kuului Pietarin puolustuslinjoihin, jotka rakennettiin Etelä-Suomeen suojaamaan Saksan mahdollista hyökkäystä Pietariin. Oletuksena oli, että saksalaiset nousisivat maihin Suomen suuriruhtinaskunnan länsirannikolla ja aloittaisivat toiminnan sieltä. Taisteluasemiin rakennettiin taisteluhautoja, vallituksia, korsuja ja ampumapesäkkeitä vuosina 1915–16 noin 30 kappaletta Ruokolahden kirkon seudulle. Asemista maksettiin maanomistajille korvauksia. Kokonaisuudessaan puolustuslinjoilla työskenteli rakentajia yhteensä 100 000, pääasiassa venäläisiä sotilasosastoja, mukana myös kiinalaisia. Rakentajat olivat majoittuneina Rasilan nuorisoseuran talolle.

Puolustuslinjoja käytettiin jonkin verran kansalaissodan taisteluissa. Rakennelmat purettiin, kun Suomi itsenäistyi ja käyttökelpoinen puutavara otettiin uusiokäyttöön.

Lähde: Sulo Siitonen Kotiseutulukemisto IV

11

12

Kirkkovedeiden rantautumispaikka

Edessä näkyvä niemi on saanut nimekseen Veneniemi. Niemi on toiminut kirkkoveneiden rantautumispaikkana ainakin jo 1700-luvun loppupuolelta, ja veneet rantautuivat tähän niemeen vielä 1930-luvulla. Ruokolahtelaiset saapuivat Saimaata, Kärinkiä ja Immalanjärveä myöten kirkkoveneillä jumalanpalvelukseen. Väki lähti liikkeelle aamuvarhain ensin pienillä veneillä, sitten yhteisellä jopa seitsemällä airoparilla varustetuilla kirkkoveneillä kohti kotikirkkoa. Yhdessä veneessä saattoi perimätiedon mukaan olla jopa 70 henkeä, varovaisemman arvion mukaan noin 40 henkeä. Soutajat istuivat veneessä neljä rinnakkain, jolloin kaksi henkilöä souti yhtä airoa. Veneissä saattoi olla myös purje. Kokassa ja perällä istuivat naiset lapsineen. Sinne pakattiin myös eväskontit ja naisväen kirkkovaatteet.

Pitkästä matkasta tulleet vaihtoivat soutajien paikkaa matkan varrella. Utulasta matka kirkolle kesti kolmisen tuntia. Kuokkalammilta tulijoiden oli käveltävä osa matkasta Käringin rantaan. Jäppilänniemestä soudettiin yli Immalanjärven ja käveltiin harjun yli Kaukopään rantaan, jossa kirkkoveneet olivat valmiina. Venekunnat kilpailivat Haapaselällä, kenen vene ehtii ensin. Rannassa oltiin hyvissä ajoin, oli aikaa syödä eväät ja vaihtaa pyhävaatteet, laittaa kengät jalkaan sekä tavata sukulaisia. Veneet olivat kyläkuntien yhteisiä ja ne olivat pienen omaisuuden arvoisia. Linjalaivan ryhdyttyä liikennöimän, vähenivät kirkkovenematkat ja samalla kirkossa käyvä väki.

Lähde: Vuonna 1952 seurakunnan julkaisema kirjanen.

12

13

Talvisodan ilmataistelu

Tässä Ukonsalmen alueella toimi Talvisodan aikana Luukkasen hävittäjäosasto jäätukikohdassa käsittäen Fokker ja Gladiator koneita. 29.2.1940 seudulla käytiin Talvisodan tuhoisin ilmataistelu. Sen aikana ammuttiin alas 7 suomalaista ja 3 venäläistä hävittäjää. Aamun tiedustelulennolla menehtyi alikersantti Kosola ja muut saivat surmansa klo 12.14 käydyssä taistelussa. Ohjaajista kaatuneita oli neljä suomalaista ja kaksi venäläistä. Tukikohdan johtopaikka oli kunnantalolla. Kunnan toiminnot oli siirretty Rantalinnaan.

Lähde: Taivas repesi, Pertti Saukkonen ja Maija Nevalainen

13

14

Albert Edelfeltin muistomerkki

Ruokolahden kirkon seinustalle, samalla paikalle, jossa Albert Edelfelt luonnosteli kuuluisan taulunsa, on pystytetty kaksiosainen muistomerkki. Muistomerkin ovat suunnitelleet Gerda Qvist ja Erkki Pitkäpaasi. Muistomerkin kivet ovat peräisin Salpalinjalta. Ruokolahti-Seura vastasi muistomerkin pystyttämisestä vuonna 1955.

Taitelija maalasi taulun valmiiksi ateljeessaan Haikossa, jossa hänellä oli mallina paikallisia naisia pukeutuneina Ruokolahdelta tuotuihin asusteisiin. Koko maalauksen historian ajan on keskusteltu siitä, keitä kuvan naiset esittävät. Ruokolahtelaiset tunnistavat maalauksen naisissa täällä tunnettujen henkilöiden piirteitä.

Lähde: Ruokolahti-Seura

14

15

Ruokolahden kirkko ja kirkkopiha

Kun nykyinen kirkko valmistui 1854, oli sen ympäristö pitkään peltomaana, jossa torppareiden karja käyskenteli ja piti heinämaan siistinä. Aikanaan lehmien laiduntaminen kiellettiin ja kirkon ympärille rakennettiin aidat, ensin puusta. Kirkon ympäristö oli pidettävä autiona myös palovaaran vuoksi. Vasta 1900-luvun puolella alueelle istutettiin kasveja, muun muassa pihtakuusia.

Kirkkopihan ympäri rakennettiin metallista arkkitehtitoimisto Jorma Paatelan suunnittelema aita, jonka aihe on saatu kirkon ikkunoista. Porttien pylväät ovat hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkalan suunnittelemat. Kirkkotarhaan on siunattu jatkosodan sankarivainajat ja heille on pystytetty Wirkkalan suunnittelema muistomerkki.

Kirkkopihassa on myös muistelupaikka, johon voi sytyttää kynttilän muualle siunatun läheisen muistoksi.

Käytössä oleva kirkko on seurakunnan neljäs kirkko, jonka suunnitteli yli-intendentti Ernst Lohrman ja tiettävästi piirustukset teki Carl Edelfeldt, Albert Edelfeldtin isä. Kirkon rakentajaksi seurakunta oli valinnut pykmestari Theodor Johan Tolpon, joka oli aikaisemmin ollut rakentamassa kirkkoa Kerimäellä sekä Rääkkylässä.

Kirkko on puinen ristikirkko, jolle antaa ilmettä korkea keskikupoli ja kellotapuli. Istumapaikkoja sanotaan kirkossa olleen 1 400, mutta nykyisin niitä on vähemmän, koska takaosasta on purettu muutama penkkirivi. Kirkko paneloitiin sisältä 1914, lattia ja penkit uusittiin, parvea levennettiin urkuja varten. Ensimmäiset urut valmistuivat seuraavana vuonna. Tämän remontin yhteydessä kirkkoon tilattiin alttaritaulu, jonka maalasi Aleksandra Fråsterus-Såltin.

Kirkkoon asennettiin keskuslämmitys 1960-luvulla. Muistona vanhasta lämmityksestä yksi kamina on nähtävissä kotiseutumuseossa. Vuonna 1986 urut on uusittu. Ne ovat 30-äänikertaiset. Alkuperäisten urkujen osia on siirretty museoon.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

15

16

Seurakuntakoti

Tällä samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin pitäjäntupa, jossa pidettiin pitäjänkokoukset. Kaksikerroksiseksi muutettu puinen rakennus paloi 1930-luvun alussa. Kunta päätti rakentaa omaan käyttöön kunnantalon Rasilaan ja seurakunta rakensi samalle paikalle rakennusmestari Viktor Einolan suunnitteleman seurakuntakodin. Kun punatiilinen rakennus vuonna 1934 valmistui, siinä oli tupa kirkkokansalle, seurakuntasali, tarjoiluhuone ja toimihenkilöiden kamari. Yläkertaan valmistuivat asunnot vahtimestarille ja diakonissalle.

Vuonna 1993 arkkitehti Eeva Manninen suunnitteli rakennuksen vasempaan päätyyn lisäosan. Samalla rakennuksen sisätiloja saneerattiin vastaamaan muuttuneita tarpeita. Seurakuntakodissa pidetään seurakunnan kokouksia, erilaisia tapahtumia ja sitä vuokrataan ulkopuolisille muun muassa muistotilaisuuksien järjestämiseen.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

16

17

Kellotapuli

Kellotapuli on yksi Ruokolahden vanhimmista rakennuksista, se on pitäjän tunnettu maamerkki. Tapulin on rakentanut ruokolahtelainen kirvesmies Tuomas Ragvaldinpoika Suikkanen, valmistumisvuosi on 1752. Paanukattoinen tapuli oli ensimmäinen Suikkasen valmistama kirkollinen rakennus.

Tapuli on uhmannut aikaa. 1800-luvulla se määrättiin purettavaksi, koska sen pelättiin kaatuvan suurta kelloa soitettaessa. Kello siirrettiin uuden kirkon torniin, tapuli sai jäädä paikalleen. 1930-luvulla seurakunta päätti myydä tapulin Seurasaari-Säätiölle. Pastori Lund kuitenkin esti tämän kaupan kotiseutuhenkeen vedoten.

Tapulin paanut on uusittu viimeksi 1915. Raaka-aineena käytettiin edellisenä vuonna purettuja kirkonpenkkejä. Viime vuosikymmeninä tapuli on tervattu useaan otteeseen.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

17

18

Vanha hautausmaa

Ruokolahden seurakunnan kolme ensimmäistä kirkkoa sijaitsivat keskellä aluetta, joka nykyisin tunnetaan vanhan hautausmaan nimellä. Tähän hautausmaahan on siunattu vainajia suunnilleen siitä saakka, kun seurakunta on perustettu 1572. Aikaisemmista kirkoista kertovat kolmannen kirkon kellotapuli vuodelta 1752 sekä Kauko Räsäsen suunnittelema aikaisempien kirkkojen muistomerkki vuodelta 1952. Hautausmaan ympärille rakennettuun kiviaitaan joutuivat seurakuntalaiset tuomaan kiviä kukin varojensa mukaan.

Kerrotaan, että hautausmaan eräässä nurkassa oli hirsinen rakennus, johon haudankaivaja keräsi löytämänsä luut. Paikallisille lapsille tämä ja Multamäen hautausmaan leikkuuhuone sekä kirkon tuntumassa olevat juoksuhaudat olivat ehtymättömiä pelkäämisen paikkoja.

Vanhalle hautausmaalle on siunattu vapaussodan 24 valkoista vainajaa ja heille on pystytetty muistomerkki vuonna 1920. Hautausmaalle johtava sankariportti ja talvisodassa kaatuneitten muistomerkki vanhalla hautausmaalla on taitelija Ilmari Wirkkalan suunnittelema. Sankariporttiin kuuluva miekkakivi on siirretty 1970-luvulla portin läheisyydestä sankarihautojen taakse. Sankarihaudassa lepää 90 sankarivainajaa.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

18

19

Piiskuupetäjä

Kirkonmäellä seisoo edelleen vanha petäjä, jota on aikanaan käytetty piiskuupetäjänä tai rangaistuspaaluna, kuten Sulo Siitonen Kotiseutulukemistossaan kertoo. Kunniarangaistukset laitettiin käytäntöön sunnuntaisin jumalanpalveluksen aikana, jolloin mahdollisimman moni näki rangaistun häpeän. Tuomittu sidottiin käsistään kiinni puuhun määrätyksi ajaksi. Tässä saatettiin toteuttaa myös raipparangaistukset. Kerrotaan, että vielä viime vuosisadan alkupuolella petäjässä oli nähtävillä jälkiä siteistä, joilla tuomittu oli puuhun kiinnitetty.

Kerrotaan, että Ruokolahdella viimeinen piiskurin viran hoitaja oli Nyman-niminen mies. Hänet oli valittu virkaansa 1870.

Lähde: Sulo Siitonen, Kotiseutulukemisto I

19