Eukkojen polku

Eukkojen polku on siirtynyt talvilepoon

Eukkojen polun opasteet on otettu talviteloille. Polkua voi toki kulkea ilman opasteitakin. Kiitos kaikille polkua käyttäneille, keväällä säiden salliessa opasteet laitetaan taas paikoilleen.

Eukkojen polku on Ruokolahden kirkonmäen välittömään läheisyyteen rakennettu n. 3 km. pitkä vaellusreitti joka esittelee kirkonseudun historiaa sekä sen erikoisia ja mielenkiintoisia geologisia muodostumia.
Reitti alkaa sekä päättyy koisetumuseolle (Rasilantie 1), jossa on pysäköintitilaa. Polulle pääset Ruokolahti-talon pihapiiristä riihen ja kärrikuurin välistä. Kärrikuurin seinässä on laatikko, jossa on karttoja. Voit kiertää polun mihin aikaan vaan ja kuljet polulla omalla vastuulla.

Matkan varrella on 18 opastaulua antamassa tietoa kyseisestä kohteesta. Reitti on pääosin metsäpolkua ja paikoin melko vaativaa, eikä siksi sovellu kaikilta osin liikuntarajoitteisille. Kulkusuunta on vastapäivään, reitin varrella on oranssin värisiä nuolia sekä puissa oranssia täpliä opastamassa kulkijaa.

EUKKOJEN POLUN OPASTAULUT NUMEROITTAIN

  1. KOTISEUTUMUSEO
  2. VANHA POSTITIE
  3. UUSI HAUTAUSMAA JA SIUNAUSKAPPELI, KESKIMMÄINEN HAUTAUSMAA
  4. SUPAT
  5. UKONSALMI
  6. LAMPSIINLAMPI
  7. HYPPYRIMÄET
  8. UKONSALMEN SILTA
  9. LAIVALIIKENNE
  10. UKONSALMEN LAUTAT JA LOSSIT
  11. TAISTELUHAUTA
  12. KIRKKOVENEIDEN RANTAUTUMISPAIKKA
  13. TALVISODAN ILMATAISTELU
  14. ALBERT EDELFELTIN MUISTOMERKKI
  15. KIRKKO JA KIRKKOPIHA
  16. SEURAKUNTAKOTI
  17. KELLOTAPULI
  18. VANHA HAUTAUSMAA

 

OPASTAULUJEN TEKSTIT

1. RUOKOLAHDEN KOTISEUTUMUSEO

Tämä kaunis vanha rakennus on 1861 rakennettu lainajyvästön viljamakasiini, joka toimii nykyään kotiseutumuseona. Museo on avoinna kesäkuukausina. Rakennuksen omistaa Ruokolahden kunta, museon ylläpidosta vastaa Ruokolahti-Seura.

Suurina nälkävuosina 1866–68 makasiini viljavarastoineen pystyi torjumaan osaltaan nälänhätää jakamalla hätäapuviljaa käytettäväksi puutteen alaisten ruokintaan, sekä lainaamalla siemenviljaa maanviljelijöille, joilta se oli katovuosien takia päässyt loppumaan.

Museossa on pääasiassa talonpoikaiskulttuuriin liittyvää esineistöä kolmessa eri kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa on myös kirkkomuseo-osasto, jossa on Ruokolahden seurakunnan toiminnasta kertovia esineitä.

Lähde: Ruokolahti-Seura

1. RUOKOLAHTI LOCAL MUSEUM

This beautiful old building from 1861 presently serving as the local museum was originally a grain storage. The museum is open during the summer months. The building is owned by the Ruokolahti Municipality, and run and maintained by the Ruokolahti Society.

During the great famine of the years 1866-68, the grain stored in this building helped alleviate starvation among the poor. Seed grain was also borrowed to farmers who had run out it due the bad years.

In its three levels, the museum exhibits artefacts mainly related to farming. The first level has church museum department with artefacts related to the Ruokolahti Parish.

 

2. VANHA POSTITIE

Tätä harjua pitkin kulkenut vanha posti- ja sotatie on ollut tunnettu jo ainakin 1600-luvun lopulla. Se oli osa tietä, joka kulki Viipurista Olavinlinnaan Jääsken, Ruokolahden ja Puumalan kautta. Postin kuljetuksesta huolehtivat ns. postitalonpojat, jotka tekivät kruunulle tätä palvelusta tiettyjä etuisuuksia vastaan. Postitaloja oli noin kahdesta kolmeen peninkulman välein.

Ensimmäisen postiasetuksen mukaan postia tuli kuljettaa juosten yöllä sekä päivällä ja millä säällä tahansa. Jos postimies turhaan pysähtyi, oli siitä seurauksena neljän viikon vesileipävankeus. Postin tuli kulkea peninkulma kahdessa tunnissa. Postinkuljettajan varusteisiin kuului mm postitorvi, jolla hän ilmoitti menostaan ja varoitteli muista tiellä liikkujia. Kirjevarkaita uhattiin kuolemanrangaistuksella ja ryöstöjen varalta osa postinkuljettajista varustettiin asein.

Jalkaisin kulkevan postimiehen tilalle tuli pian ratsastava postitalonpoika. Postiratsastajan piti ajaa täyttä laukkaa ja vastaantulijan oli annettava hänelle puoli tietä. Tästä syntyi sitten lasten loru ”pois, pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä”.

2. OLD POSTAL ROUTE

In the old days there was a road running along this ridge which served as a military and postal route. It was part of the road from Vyborg to Olavinlinna Castle. Postal services were taken care of by famers, who did this as a service to the crown and received some benefits in return. There were postal farms at intervals of 20-30 kilometers.

According to the first Postal Statute post had to be carried running, day and night and in every weather. Should the postman stop without good reason, he would be sentenced to prison for four weeks with only water and bread as nourishment. The postman was to proceed ten kilometers in two hours. The postman’s equipment included a horn with which he would tell where he was going and warn others on the road. Letter thieves would be threatened by death sentence, and some postmen were carrying weapons in case of robbers.

Later, postmen traveling by foot were replaced by postal farmers on horseback. The riding postman had to gallop at full speed, and anyone coming from the opposite direction had to yield and allow the postman half of the road.

3. UUSI HAUTAUSMAA JA SIUNAUSKAPPELI

Multamäelle perustettu hautausmaa kävi ahtaaksi 1930-luvulla. Vuonna 1935 sitä ruvettiin laajentamaan Saimaalle päin. Hautausmaan reunaan rakennettiin siunauskappeli, jossa oli tilat vainajien säilytykselle. Hautapaikkoja on yli 2 000. Osa alueesta on jätetty luonnontilaiseksi metsämaaksi. Uusi hautausmaa on vihitty käyttöön 1937.

Siunauskappelin on alun perin suunnitellut rakennusmestari Lehtinen tutustuttuaan lähialueiden vastaaviin rakennuksiin. Piirustukset on hyväksytty 1936 ja siunauskappeli valmistui seuraavana vuonna. 1954 rakennusta laajennettiin taitelija Ilmari Wirkkalan piirustusten mukaan.

Siunauskappeliin on rakennettu 1996 kylmäsäilytystilat vainajia varten. Kappelissa voidaan järjestää myös siunauksia, jos saattojoukko on pieni. Vuonna 2020 siunauskappeliin rakennettiin kuivakäymälä.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

3. THE NEW CEMETERY AND THE FUNERAL CHAPEL

The Middle Cemetery was becoming too small in the 1930’s. In 1935, the decision was made to expand it towards Lake Saimaa. A funeral chapel was built on one side, with a storage area for the deceased. There are over 2000 burial sites at the cemetery. Part of the area has been left untouched forest. The New Cemetery was inaugurated in 1937.

The Chapel was originally designed by Mr Lehtinen, the local construction foreman, after visiting corresponding buildings in neighbouring communities. The drawings of the chapel were approved in 1936 and it was completed the following year. In 1954, the building was expanded on the basis of Ilmari Wirkkala’s drawings.

In 1996, cold storage facilities for the deceased were built. In 2020, toilet facilities were added to the building.

The chapel lends itself well for small funerals.

4. SUPPAKUOPAT

Ruokolahden kirkonmäeltä löytyy erimuotoisia ja -kokoisia maaston painanteita, joita pitkin talvisin suksilla laskiessa on saatu hurjat vauhdit! Moni saattaa mietiskellä, että miten nuo toisinaan hyvinkin syvät kuopat ovat syntyneet. Sitä selvittääksemme matkustamme noin 12 000 vuotta taaksepäin jääkaudelle.

Jääkauden lopulla mannerjäätikön sulamisvedet virtasivat jäätikköjokitunneleissa ja railoissa. Sulamisvesien mukana kulkeutunut aines kerrostui tunneleihin muodostaen harjuja. Ainesta kerrostui myös jäätikkölahtiin, kun sulamisen edetessä tunneliuomat avautuivat railoiksi ja edelleen laajoiksi lahdiksi. Ruokolahden kirkonmäki on tällainen jäätikkölahteen syntynyt jäätikköjokikerrostuma.

Jäätikköjokikerrostuman syntyessä hiekkaan ja soraan hautautui suuria jäälohkareita. Niiden sulaessa kerrostuman pinta vajosi suppakuoppien rikkomaksi kumpuilevaksi maastoksi. Supat voivat olla metsää kasvavia kuivanmaan kuoppia tai jos ne ovat yhteydessä pinta- tai pohjaveteen, suppalampia tai soistuvia suppia.

Lähde/Source: Saimaa Geopark

4. KETTLE HOLES

In the terrain of Ruokolahti church hill you can find depressions of different shapes and sizes, along which skiers have gained wild speeds in winter! Many may wonder how those, at times, very deep pits were born. To find out, we travel about 12,000 years back to the ice age.

At the end of the ice age, the meltwater of the continental ice sheet flowed in glacial river tunnels and crevasses. The material carried by the meltwater was deposited in the tunnels, forming esker ridges. The material also deposited in glacial bays as the melting tunnel channels opened into crevasses and further into wider bays. The area of Ruokolahti church hill is such a glacial river deposit created in a glacial bay.

As the glacial river deposit formed, large blocks of ice were buried in the sand and gravel. As they melted, the undulating landscape was formed, punctuated by kettles seen today. Kettles can be pits in which forest grows, but if they are in contact with surface or groundwater, they can form kettle ponds or paludified kettles.

5. UKONSALMI

Kirkonmäen alue rajautuu lännessä Ukonsalmeen, joka on syntynyt mannerjäätikön syvälle kuluttamaan kallioperän rikkonaiseen kohtaan, heikkousvyöhykkeeseen. Nämä vyöhykkeet voivat olla ruhje- ja murrosvyöhykkeitä, joista kallio on rikkoutunut, tai siirroksia, joissa kalliolohkot ovat liikkuneet toistensa suhteen.

Nykyisin heikkousvyöhykkeet ovat kapeita Saimaan salmia ja lahtia. Ukonsalmen kohdalla on kyse siirroksesta, joka jatkuu pohjoiseen Virmutjokena ja etelään kohti Immalanjärveä. Ukonsalmen suurin syvyys on 26 metriä.

Jääkauden lopulla noin 12 000 vuotta sitten jään reunan vetäytyessä alueelta vedenpinta oli korkeammalla kuin nykyisin. Ukonsalmi ja lähes koko kirkonmäen alue oli veden peitossa. Ainoastaan suppien koillispuolella kohoava mäki pilkisti Baltian jääjärven aalloista pienenä saarena. Jäätikön painon hellittäessä maa alkoi kuitenkin kohota ja ranta vastaavasti laskea. Ukonsalmessa virtaus on ollut voimakasta, joten kirkonmäen rinteeseen kohti Ukonsalmea on muodostunut jyrkkä vesien kuluttama törmä.

Lähde/Source: Saimaa Geopark

5. UKONSALMI STRAIT

The church hill area is bordered in the west by Ukonsalmi strait, which was formed as the ice sheet deeply eroded the fractured bedrock’s weakness zone. These zones can be fracture zones where the bedrock is broken, or fault zones where lobes of rock have moved in relation to one another.

In nowadays weakness zones are the narrow straits and bays of Saimaa. The Ukonsalmi strait is eroded into fault zone. The fault continues northbound as Virmutjoki river and southbound towards Immalanjärvi. At its deepest, Ukonsalmi is 26 metres deep.

At the end of the ice age about 12,000 years ago, when the edge of the ice retreated from the area, the water level was higher than it is today. Ukonsalmi and almost the entire church hill area were covered with water. Only the hill rising to the northeast of the kettle holes poked out from the waves of the Baltic ice lake as a small island. However, as the weight of the glacier eased, the land began to rise and the shore correspondingly lowered. In Ukonsalmi strait, the water flow has been strong, so a steep bank has been eroded on the slope of church hill area towards Ukonsalmi.

6. LAMPSIINLAMPI

Jääkauden lopulla alkanut maankohoaminen on epätasaista. Sen johdosta järvialtaat alkoivat kallistua kaakkoon ja Saimaan eteläosissa vedenpinta kohota. Muodostui ns. Suursaimaa, jonka aikana ennen Vuoksen puhkeamista noin 5 700 vuotta sitten Saimaa tulvi ranta-alueille ja esimerkiksi Lampsiinlampi oli osa Saimaata.

Lähde: Saimaa Geopark

 6. LAMPSIINLAMPI

The land uplift that began at the end of the ice age is uneven. As a result, the lake basins began to tilt to the southeast and the water level in the southern parts of Lake Saimaa rose. The ancient Saimaa or Greater Saimaa (Suursaimaa in Finnish) was formed, during which, before the outbreak of Vuoksi about 5,700 years ago, Lake Saimaa flooded the shore areas and, for example, Lampsiinlampi was part of Lake Saimaa.

Source: Saimaa Geopark

6. HYPPYRIMÄET  

Lampsiinlammen rinteessä on ollut hyppyrimäki, jonka Ruokolahden Suojeluskunta rakensi 1936. Mäkiennätys on 28,5 m. Kun suojeluskunta lakkautettiin 1944, siirtyi hyppyrimäki Ruokolahden Rajun omistukseen. Uusi omistaja korjasi mäen pari vuotta myöhemmin. Mäki todettiin käyttökelvottomaksi ja se purettiin 1950-luvun lopulla.

Talvella 1964–65 Ruokolahden kunta avusti mäen uudelleen rakentamista. Mäen alastulorinne oli vasemmalla entisestä mäestä Lampsiinlammen itäpäässä. Mäkiennätys 37 m. Innostus mäkihyppyyn laantui ja uusitun hyppyrimäen käyttö jäi vähäiseksi. Mäki purettiin vuonna 1982.

Tarina kertoo, että avajaishyppykilpailujen jälkimainingeissa Einari Suikkanen kiipesi mäen huipulle pitkä talvipalttoo päällä. Napit auki lähti Einari liukumaan alas mäkeä. Yleisö kohahti, nyt taitaa olla Einarin viimeinen temppu. Mutta Einari lentää liihotteli liito-oravan lailla takin liepeet liehuen pitkän onnistuneen hypyn. Ulsterihyppy jäi mittaamatta ja se oli samalla Einarin viimeinen.

Lähde Sulo Siitonen, Kotiseutulukemisto

6. THE SKI JUMPS

The first ski jump was built here in 1936 by the Ruokolahti Civil Guard. The length of the record jump was 28.5 meters. When the civil guards were abolished in 1944, the local sports club took over the ski jump. The new owner repaired the structures a couple of years later. At the end of 1950’s the ski jump was deemed useless and it was dismantled.

In the winter 1964-65 a new ski jump was built with financial support from the municipality. The record jump was 37 meters. Popularity of ski jumping diminished over the years, and there was little use for the new jumping facility. The ski jump was dismantled in 1982.

Story tells that after the opening competition of the new ski jump, a local fellow Einari climbed to the top of the structure with his long overcoat on. With his coat buttons open, he would start sliding down the hill. The audience watched him in awe and thought this would be the end of the poor fellow. But the Einari glided like a flying squirrel a long successful jump. The length of the jump was not measured, and it ended up being Einari’s first and last jump.

8. UKONSALMEN SILTA

Ukonsalmen silta valmistui 1985 ja sen on suunnitellut diplomi-insinööri Juhani Hyvönen. Silta on kaksipalkkinen liittorakenteinen teräspalkkisilta. Sen jännemitat ovat yhteensä 208 metriä. Hyötyleveys on 10,75 metriä, se sisältää ajoradan sekä kevyenliikenteen väylän. Alikulkukorkeus on 5 metriä 20 metrin leveydellä keskellä siltaa.

Silta korvasi salmen yli kulkeneen moottorilossin ja helpotti kulkemista Salo- ja Äitsaareen. Sillan kunnostustyö toteutetaan 2021.

Lähde, suunnittelija Juhani Hyvönen

8. UKONSALMI BRIDGE

The bridge over the Ukonsalmi Strait was completed in 1985. It was designed by Juhani Hyvönen, MSc (Tech.) The bridge has two steel bridge girders and it is 208 meters in length and 10.75 meters in width. The height of the bridge from the lake surface is 5 meters.

The bridge replaced ferry traffic across the strait and made travelling easier to and from Salosaari and Äitsaari, the two major island communities of Ruokolahti. The scheduled maintenance and repair work of the bridge will have been completed by the end of 2021.

9. LAIVALIIKENNE

Saimaan Höyrylaiva Oy:n s/s Imatra II -laiva liikennöi sotien jälkeen eteläisellä Saimaalla ns vuorolaivaperiaatteella. Laitureita oli reitin varrella 42 ja yksi niistä Ukonsalmessa. Laivaliikenne oli tällöin todella tarpeellista Ruokolahdella Härskiänsaaren, Äitsaaren sekä lähiympäristön asukkaille. Laivoissa kuljetettiin paljon tavaraa, myös eläimiä. Maalaiset pääsivät toreille myymään tuotteitaan.

Sunnuntaisin kulki kirkkovuoro Kutveleesta Vuosalmen ja Äitsaaren kautta Ruokolahden kirkolle, Ukonsalmen laituriin. Sen jälkeen laiva kävi Vuoksenniskalla hakemassa kirkkokansan Ruokolahdelle. Paluumatka sujui Vuoksenniskan kautta kohti Kutveletta.

Laivaliikenne hiljeni vähitellen autojen yleistyessä ja teiden muuttuessa kulkukelpoisimmiksi. Laivaliikenne loppui kokonaan v.1965 Enso-Gutzeitin rakennettua padon Kaljaniemestä mantereelle ja Tie- ja vesirakennuslaitos rakensi padon päälle tien vuonna 1968.

Lähde: mauripekka.blogspot.com, Martti Hämäläinen muistelmat

9. SHIPPING ON LAKE SAIMAA

A ship named S/S Imatra II owned by the company Saimaan Höyrylaiva Oy operated in the waters of southern Lake Saimaa after the wars. There were 42 docking places along the route, one of them being at the Ukonsalmi Strait. Ship traffic was vital especially for people living on the islands. Goods, as well as animals, were transported aboard the ship. Country folks were able to take their produce to the market for sale. On Sundays there was a scheduled service carrying people from the more remote parts of the parish to the Ruokolahti Church.

Gradually, as cars became more common and roads more passable, ship traffic slowed down, and ended completely in 1965.

10. UKONSALMEN LAUTAT JA LOSSIT

Alkuun Ukonsalmi ylitettiin lautalla, joka oli malliltaan tavallinen airoilla soudettava vene. Vuonna 1874 rakennettiin kaksiairoparinen lautta, johon mahtui vaivatta mm. hevosajoneuvot. Vuonna 1881 oli uuden lautan vuoro. Lautta uusittiin vielä vuosina 1891 ja 1909.

Autoliikenteen lisääntyessä venelossit eivät enää vastanneet vaatimuksia ja niinpä salmeen saatiin 1920 vaijereiden avulla kulkeva kapulalossi, jonka oli käytössä vuoteen 1952. Samana vuonna Ukonsalmessa alkoi liikennöidä moottorilossi, jonka aikakausi kesti vuoteen 1985. Tällöin valmistui silta, joka siirsi monisatavuotisen lautta- ja lossikauden Ukonsalmessa historiaan.

Lähteet: Salosaaren talousalueen kyläsuunnitelman Salosaaren historia, Kyösti Kokkonen: Salosaari

10. FERRIES AT UKONSALMI STRAIT

In the old days, people would cross the strait on an ordinary row boat type vessel. In 1874, a bigger vessel was introduced with two pairs of oars. This vessel could easily accommodate different kinds of horse and buggy combinations. This type of vessel was used for decades with new models deployed in 1881, 1891 and 1909.

With increasing automobile traffic this kind of boat did not meet the new requirements. Therefore, in 1920 a new, manually operated cable ferry started trafficking at the strait. It continued operating until 1952 when it was replaced by a motor-operated ferry, which was in use until 1985. That year marked the end of ferry traffic at the Ukonsalmi Strait with completion of the bridge that now runs across the strait.

11. TAISTELUHAUTA

Tämä taisteluhauta kuului Pietarin puolustuslinjoihin, jotka rakennettiin Etelä-Suomeen suojaamaan Saksan mahdollista hyökkäystä Pietariin. Oletuksena oli, että saksalaiset nousisivat maihin Suomen suuriruhtinaskunnan länsirannikolla ja aloittaisivat toiminnan sieltä. Taisteluasemiin rakennettiin taisteluhautoja, vallituksia, korsuja ja ampumapesäkkeitä vuosina 1915–16 noin 30 kappaletta Ruokolahden kirkon seudulle. Asemista maksettiin maanomistajille korvauksia. Kokonaisuudessaan puolustuslinjoilla työskenteli rakentajia yhteensä 100 000, pääasiassa venäläisiä sotilasosastoja, mukana myös kiinalaisia. Rakentajat olivat majoittuneina Rasilan nuorisoseuran talolle.

Puolustuslinjoja käytettiin jonkin verran kansalaissodan taisteluissa. Rakennelmat purettiin, kun Suomi itsenäistyi ja käyttökelpoinen puutavara otettiin uusiokäyttöön.

Lähde: Sulo Siitonen Kotiseutulukemisto IV

 11. THE TRENCH

This trench is part of the defense lines built in Southern Finland to protect St Petersburg against possible military aggression by Germany. The presumption was that the Germans would land on the western coast of the Grand Duchy of Finland and start their military operation from there. In the area around the Ruokolahti Church about 30 trenches, ridges and bunkers were built during 1915-16. Land owners were compensated for the loss of their land for this purpose. In total about 100 000 builders worked on the defense line, mainly Russian – some Chinese as well. The builders were housed at the local community hall.

The defense lines were used to some extent during the Finnish Civil War. The structures were taken down after Finland became independent. Usable lumber was recycled.

12. KIRKKOVENEIDEN RANTAUTUMISPAIKKA

Edessä näkyvä niemi on saanut nimekseen Veneniemi. Niemi on toiminut kirkkoveneiden rantautumispaikkana ainakin jo 1700-luvun loppupuolelta, ja veneet rantautuivat tähän niemeen vielä 1930-luvulla. Ruokolahtelaiset saapuivat Saimaata, Kärinkiä ja Immalanjärveä myöten kirkkoveneillä jumalanpalvelukseen. Väki lähti liikkeelle aamuvarhain ensin pienillä veneillä, sitten yhteisellä jopa seitsemällä airoparilla varustetuilla kirkkoveneillä kohti kotikirkkoa. Yhdessä veneessä saattoi perimätiedon mukaan olla jopa 70 henkeä, varovaisemman arvion mukaan noin 40 henkeä. Soutajat istuivat veneessä neljä rinnakkain, jolloin kaksi henkilöä souti yhtä airoa. Veneissä saattoi olla myös purje. Kokassa ja perällä istuivat naiset lapsineen. Sinne pakattiin myös eväskontit ja naisväen kirkkovaatteet.

Pitkästä matkasta tulleet vaihtoivat soutajien paikkaa matkan varrella. Utulasta matka kirkolle kesti kolmisen tuntia. Kuokkalammilta tulijoiden oli käveltävä osa matkasta Käringin rantaan. Jäppilänniemestä soudettiin yli Immalanjärven ja käveltiin harjun yli Kaukopään rantaan, jossa kirkkoveneet olivat valmiina. Venekunnat kilpailivat Haapaselällä, kenen vene ehtii ensin. Rannassa oltiin hyvissä ajoin, oli aikaa syödä eväät ja vaihtaa pyhävaatteet, laittaa kengät jalkaan sekä tavata sukulaisia. Veneet olivat kyläkuntien yhteisiä ja ne olivat pienen omaisuuden arvoisia. Linjalaivan ryhdyttyä liikennöimän, vähenivät kirkkovenematkat ja samalla kirkossa käyvä väki.

Lähde: Vuonna 1952 seurakunnan julkaisema kirjanen.

12. DOCKING SITE FOR CHUCH BOATS

The cape in front of you is the place where church boats used to come ashore in the old days. Church boats seating up to about 60 people were used to bring people to church. They were used here in Ruokolahti from the end of the 18th century until the 1930’s. The different villages in the parish would have their own boats, worth a small fortune. The boats had up to seven pairs of oars, and the rowers would sit in fours so that two rowers would be handling one oar. Some boats would even have sails. Sometimes the boat crews of different villages would compete which one would be the first to reach the destination. Women and children would sit at the bow or the stern of the boat, together with baskets of provisions for the day and women’s church dresses. It was important to reach the destination early enough to have time for a snack, change clothes, put on shoes and meet relatives.

13. TALVISODAN ILMATAISTELU

Tässä Ukonsalmen alueella toimi Talvisodan aikana Luukkasen hävittäjäosasto jäätukikohdassa käsittäen Fokker ja Gladiator koneita. 29.2.1940 seudulla käytiin Talvisodan tuhoisin ilmataistelu. Sen aikana ammuttiin alas 7 suomalaista ja 3 venäläistä hävittäjää. Aamun tiedustelulennolla menehtyi alikersantti Kosola ja muut saivat surmansa klo 12.14 käydyssä taistelussa. Ohjaajista kaatuneita oli neljä suomalaista ja kaksi venäläistä. Tukikohdan johtopaikka oli kunnantalolla. Kunnan toiminnot oli siirretty Rantalinnaan.

Lähde: Taivas repesi, Pertti Saukkonen ja Maija Nevalainen

13. WINTER WAR AIR BATTLE

During the Winter War, the Finnish Air Force had a base on the ice of Ukonsalmi Strait for a fighter fleet of Fokker and Gladiator aircraft. On 29 February 1940 this area saw the most severe air battle of the Winter War. During the battle, 7 Finnish and 3 Russian fighters were shot down. One of the casualties took place on the reconnaissance flight in the morning and the rest during the battle just after 12 noon that day. Four of the fallen pilots were Finnish, 2 were Russian. The headquarters of the air base was at the municipal hall. Municipal operations had been moved to Rantalinna.

14. ALBERT EDELFELTIN MUISTOMERKKI

Ruokolahden kirkon seinustalle, samalla paikalle, jossa Albert Edelfelt luonnosteli kuuluisan taulunsa, on pystytetty kaksiosainen muistomerkki. Muistomerkin ovat suunnitelleet Gerda Qvist ja Erkki Pitkäpaasi. Muistomerkin kivet ovat peräisin Salpalinjalta. Ruokolahti-Seura vastasi muistomerkin pystyttämisestä vuonna 1955.

Taitelija maalasi taulun valmiiksi ateljeessaan Haikossa, jossa hänellä oli mallina paikallisia naisia pukeutuneina Ruokolahdelta tuotuihin asusteisiin. Koko maalauksen historian ajan on keskusteltu siitä, keitä kuvan naiset esittävät. Ruokolahtelaiset tunnistavat maalauksen naisissa täällä tunnettujen henkilöiden piirteitä.

Lähde: Ruokolahti-Seura

14. MEMORIAL STONE FOR ALBERT EDELFELT

On one side of the church, there is a two-part memorial stone for Albert Edelfelt, the painter. The place is the same where he sketched his famous painting. The memorial stone was designed by Gerda Qvist and Erkki Pitkäpaasi. The stones come from Salpalinja, the war-time defense line that runs in the region.  The Ruokolahti Society was in charge of erecting the memorial stone in 1955.

The artist finished his painting in his studio in Haikko, where he had local women as models dressed in costumes brought from Ruokolahti. Throughout the history of the painting, people have been talking about the identity of the women in the picture. Folks in Ruokolahti recognize features of women known in the community.

15. RUOKOLAHDEN KIRKKO JA KIRKKOPIHA

Kun nykyinen kirkko valmistui 1854, oli sen ympäristö pitkään peltomaana, jossa torppareiden karja käyskenteli ja piti heinämaan siistinä. Aikanaan lehmien laiduntaminen kiellettiin ja kirkon ympärille rakennettiin aidat, ensin puusta. Kirkon ympäristö oli pidettävä autiona myös palovaaran vuoksi. Vasta 1900-luvun puolella alueelle istutettiin kasveja, muun muassa pihtakuusia.

Kirkkopihan ympäri rakennettiin metallista arkkitehtitoimisto Jorma Paatelan suunnittelema aita, jonka aihe on saatu kirkon ikkunoista. Porttien pylväät ovat hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkalan suunnittelemat. Kirkkotarhaan on siunattu jatkosodan sankarivainajat ja heille on pystytetty Wirkkalan suunnittelema muistomerkki.

Kirkkopihassa on myös muistelupaikka, johon voi sytyttää kynttilän muualle siunatun läheisen muistoksi.

Käytössä oleva kirkko on seurakunnan neljäs kirkko, jonka suunnitteli yli-intendentti Ernst Lohrman ja tiettävästi piirustukset teki Carl Edelfeldt, Albert Edelfeldtin isä. Kirkon rakentajaksi seurakunta oli valinnut pykmestari Theodor Johan Tolpon, joka oli aikaisemmin ollut rakentamassa kirkkoa Kerimäellä sekä Rääkkylässä.

Kirkko on puinen ristikirkko, jolle antaa ilmettä korkea keskikupoli ja kellotapuli. Istumapaikkoja sanotaan kirkossa olleen 1 400, mutta nykyisin niitä on vähemmän, koska takaosasta on purettu muutama penkkirivi. Kirkko paneloitiin sisältä 1914, lattia ja penkit uusittiin, parvea levennettiin urkuja varten. Ensimmäiset urut valmistuivat seuraavana vuonna. Tämän remontin yhteydessä kirkkoon tilattiin alttaritaulu, jonka maalasi Aleksandra Fråsterus-Såltin.

Kirkkoon asennettiin keskuslämmitys 1960-luvulla. Muistona vanhasta lämmityksestä yksi kamina on nähtävissä kotiseutumuseossa. Vuonna 1986 urut on uusittu. Ne ovat 30-äänikertaiset. Alkuperäisten urkujen osia on siirretty museoon.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

15. RUOKOLAHTI CHURCH AND CHURCH YARD

When the construction of the present church was finished in 1854, it was surrounded by fields where the tenant farmers’ cattle was crazing, keeping the grass short and neat. Later, cattle crazing was forbidden, and fences were built around the church, wooden ones at first. The area around the church had to be kept clear for fire hazard as well. Only in the 1900’s greenery, such as fir trees, was planted.

Later, a metal fence designed by architect Jorma Paatela was erected around the church yard. The gate pillars were designed by Ilmari Wirkkala. The fallen heroes of the Continuation War have been buried in the church yard. The memorial stone erected in their honour was also designed by Wirkkala.

In the church yard, there is also a remembrance site where people can light a candle for a loved one buried elsewhere.

The present church is the fourth in the parish. It was designed by Ernst Lohrman and the drawings were, presumably, made by Carl Edelfelt, Albert Edelfelt’s father. The parish officials chose Theodor Johan Tolpo as builder of the church as he had previous experience from building major wooden churches in Kerimäki and Rääkkylä.

The church is a wooden cruciform church with a high central cupola and a bell tower. It is said that the church used to be able to seat 1400 people, but at present less, as a few rows of benches were removed from the back of the church. The church saw major renovation in 1914 with interior paneling, new flooring and benches, and the balcony widened to enable installation of an organ.  The first organ was put in the following year. An altarpiece was also ordered from painter Aleksandra Fråsterus-Såltin.

Central heating was installed in the church in the 1960’s. One old heating stove was saved and it is on display in the local museum. In 1986, a new, more powerful organ was put in. Parts of the old organ were moved to the museum.

16. SEURAKUNTAKOTI

Tällä samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin pitäjäntupa, jossa pidettiin pitäjänkokoukset. Kaksikerroksiseksi muutettu puinen rakennus paloi 1930-luvun alussa. Kunta päätti rakentaa omaan käyttöön kunnantalon Rasilaan ja seurakunta rakensi samalle paikalle rakennusmestari Viktor Einolan suunnitteleman seurakuntakodin. Kun punatiilinen rakennus vuonna 1934 valmistui, siinä oli tupa kirkkokansalle, seurakuntasali, tarjoiluhuone ja toimihenkilöiden kamari. Yläkertaan valmistuivat asunnot vahtimestarille ja diakonissalle.

Vuonna 1993 arkkitehti Eeva Manninen suunnitteli rakennuksen vasempaan päätyyn lisäosan. Samalla rakennuksen sisätiloja saneerattiin vastaamaan muuttuneita tarpeita. Seurakuntakodissa pidetään seurakunnan kokouksia, erilaisia tapahtumia ja sitä vuokrataan ulkopuolisille muun muassa muistotilaisuuksien järjestämiseen.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

16. THE PARISH HALL

Earlier, at this same place stood Ruokolahti’s Municipal House. The wooden building burned down at the beginning of the 1930’s. The municipality decided then to build a new hall at a different site a couple of kilometres down the road, and the new Parish Hall was built here. When the building was completed in 1934, it included a room open for parishioners, a parish hall, a service room and an office room. Upstairs, apartments for the janitor and the deaconess were built.

In 1993, a new annex was added to the building. At the same time, the interior of the building was renovated to meet the changed needs. The Parish Hall is used for parish meetings, different kinds of events and it is rented out for example for memorial gatherings.

17. KELLOTAPULI

Kellotapuli on yksi Ruokolahden vanhimmista rakennuksista, se on pitäjän tunnettu maamerkki. Tapulin on rakentanut ruokolahtelainen kirvesmies Tuomas Ragvaldinpoika Suikkanen, valmistumisvuosi on 1752. Paanukattoinen tapuli oli ensimmäinen Suikkasen valmistama kirkollinen rakennus.

Tapuli on uhmannut aikaa. 1800-luvulla se määrättiin purettavaksi, koska sen pelättiin kaatuvan suurta kelloa soitettaessa. Kello siirrettiin uuden kirkon torniin, tapuli sai jäädä paikalleen. 1930-luvulla seurakunta päätti myydä tapulin Seurasaari-Säätiölle. Pastori Lund kuitenkin esti tämän kaupan kotiseutuhenkeen vedoten.

Tapulin paanut on uusittu viimeksi 1915. Raaka-aineena käytettiin edellisenä vuonna purettuja kirkonpenkkejä. Viime vuosikymmeninä tapuli on tervattu useaan otteeseen.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

17. THE BELL TOWER

The bell tower is one of the oldest buildings in Ruokolahti, and it is a well-known landmark in the region. The bell tower was built by the local carpenter, Tuomas Suikkanen, and was completed in 1752. The shingle-roofed bell tower was the first ecclesiastical building built by Suikkanen.

The bell tower has stood the test of time quite well. In the 1800’s the tower was ordered to be taken down because it was feared that it would not withstand the ringing of the big bell. The bell was moved to the tower of the new church, and the bell tower was allowed to stay in place. In the 1930’s the parish officials decided to sell the bell tower to Seurasaari Open-Air Museum in Helsinki. The parish priest fortunately managed to prevent the sale.

The roof shingles were replaced by new ones in 1915 using as raw material benches removed from the church. The tower has been tarred several times during the past decades.

18. VANHA HAUTAUSMAA

Ruokolahden seurakunnan kolme ensimmäistä kirkkoa sijaitsivat keskellä aluetta, joka nykyisin tunnetaan vanhan hautausmaan nimellä. Tähän hautausmaahan on siunattu vainajia suunnilleen siitä saakka, kun seurakunta on perustettu 1572. Aikaisemmista kirkoista kertovat kolmannen kirkon kellotapuli vuodelta 1752 sekä Kauko Räsäsen suunnittelema aikaisempien kirkkojen muistomerkki vuodelta 1952. Hautausmaan ympärille rakennettuun kiviaitaan joutuivat seurakuntalaiset tuomaan kiviä kukin varojensa mukaan.

Kerrotaan, että hautausmaan eräässä nurkassa oli hirsinen rakennus, johon haudankaivaja keräsi löytämänsä luut. Paikallisille lapsille tämä ja Multamäen hautausmaan leikkuuhuone sekä kirkon tuntumassa olevat juoksuhaudat olivat ehtymättömiä pelkäämisen paikkoja.

Vanhalle hautausmaalle on siunattu vapaussodan 24 valkoista vainajaa ja heille on pystytetty muistomerkki vuonna 1920. Hautausmaalle johtava sankariportti ja talvisodassa kaatuneitten muistomerkki vanhalla hautausmaalla on taitelija Ilmari Wirkkalan suunnittelema. Sankariporttiin kuuluva miekkakivi on siirretty 1970-luvulla portin läheisyydestä sankarihautojen taakse. Sankarihaudassa lepää 90 sankarivainajaa.

Lähde: Anna M. Kauppinen, Ruokolahden seurakunta

18. THE OLD CEMETERY

The first three churches of the Ruokolahti Parish stood in the middle of the area which is nowadays known as the Old Cemetery. This cemetery has graves dating back to the time the parish was founded in 1572. The stone fence around the cemetery was built from stones brought in by the parishioners – each according to their resources.

A story tells that in one corner of the cemetery, there was a log hut where the grave digger stored the bones he had found. This and the trenches around the church area were endless sources of scary excitement and adventure to the local children.

The Old Cemetery has the graves of 24 White Army heroes, and the memorial stone was erected for them in 1920. The stone arched gate and the memorial stone for the fallen soldiers of the Winter War were designed by Ilmari Wirkkala. The sword stone that is part of the stone gate was moved from proximity of the gate to a place behind the rows of 90 graves.