Ruokolahden naisen kansallispuvun työohjeet julkaistiin ensimmäisen kerran 1936 Tyyni Vahterin ja Greta Sandbergin kirjasessa Suomen kansallispukuja. Malli perustuu Suomen kansallispukumuseon Ruokolahdelta koottuun kansanpukuaineistoon. Myöhemmin puvun ohjeita on tarkistettu.
Kuten tiedetään, Ruokolahdella on kautta aikain ollut käsistään taitavia naisia ja miehiä. 1970-luvulla pitäjässä innostuttiin valmistamaan kansallispukuja, erityisesti haluttiin valmistaa oman pitäjän pukuja naisille. Keväällä 1979 Kaija Karhunen ja Eija Auvinen pyysivät lausuntoa kansallispuvun kanssa käytettävästä takista, joka oli valmistettu maakuntamuseon mallista.
Kansallispukuraati käsitteli Ruokolahdelta lähetettyä kansallispuvun sarkaviittaa ja piti sitä muuten hyvänä, mutta värin tuli olla harmaa eikä valkoinen. Viitan leikkaukset olivat perinteiset, mutta koristelua ei voitu tarkistaa, koska alkuperäinen viitta ei ollut nähtävillä.
Kansallispukukonsultti Ritva Somerma lähetti toukokuussa 1979 Rautjärven sarkaviitan ohjeet, jotka sopisivat myös Ruokolahden sarkaviittaan. Viitan kangas kudotaan Pirtin Kehräämön kolmisäikeisetä kampalangasta, väri nro 107. Kangas kudotaan tasatoimikkaana 40 numeron pirrassa, kaksi lankaa piinrakosessa. Koristeluun Pirtin Kehräämön kaksinkertainen kampalanka nro 610. Somerma esitti, että Ruokolahden viitta voidaan kutoa samalla ohjeella ja lisäksi hieman vanuttaa valmista kangasta tai käyttää valmista harmaata sarkaa. Ruokolahden viitassa on koristelussa punaista ja keltaista. Kiinnittämiseen käytetään solkea nro A 3933.
Leena Pursiainen oli kuitenkin todennut Ruokolahden viitan koristelussa eroavuutta alkuperäiseen verrattuna. Alkueräisessä mallissa etupuolen koristeellisen osan ruudutus oli harvempi ja sivukiilojen muoto on alkuperäisessä pyöreämpi. Pursiainen teki tarkat piirrokset alkuperäisestä viitasta. Myöhemmin raati palautti alkuperäisen koristelun hyväksyttyyn malliin. Kansallispukukonsultti Talvikki Lausala ilmoitti kuitenkin, että mikään ei estä käyttämästä aikaisemman koristemallin mukaan tehtyjä sarkaviittoja.
Toukokuussa 1982 Kansallispukuneuvosto päätti hyväksyä Leena Pursiaisen ja Laura Moision tarkastamat sarkaviitan ohjeet Ruokolahden kansallispuvun sarkaviitan lopullisiksi ohjeiksi. Ohjeet oli otettu talteen Etelä-Karjalan museon sarkaviitasta numero 4059.
Hunnusta
Keväällä 1979 Ruokolahti-Seuran edustajat Kaija Karhunen ja Eija Auvinen tiedustelivat kansallispukuneuvostolta myös Ruokolahden kansallispuvun hunnun sidonnasta. He lähettivät Ritva Somerolle kirjeen sekä hunnun, joka oli sidottu kotiseutumuseossa olevan mallin mukaan. Museossa olevan hunnun on sitonut tekstiilikonservaattori Anja Rantala. Kirjeessä käy esille, että huntuja on sidottu muullakin tavalla.
Toukokuussa samana vuonna pitämässään kokouksessa kansallispukutoimikunta hyväksyi Ruokolahti-Seuran edustajien lähettämän hunnun pienin muutoksin. Kirjeessä sanotaan: ”Takana kiinniommellut laskokset vaikuttavat litistyneiltä, joten suositellaan, että ompelette ne kiinni sivulta taakse menevien kulmien alapuolelta. Vaikutelma pitäisi olla sellainen kuin laskokset olisi taiteltu sivulta tulevien kulmien alle. Päärmeet tulisi olla kapeammat ja käsin ommellut.”
Huntukankaan tulisi olla joko puuvillaa tai pellavaa, mutta ei sekoite- tai tekokuitukangasta.
Raadin jäsenet olivat hyvin ilahtuneita siitä, että huntuja aletaan käyttää kansallispukujen kanssa ja kiinnitetään huomiota niiden oikeaan sitomistapaan.
Ruokolahden kansallispukuun kuuluvat osat vuoden 1936 ohjeen mukaan. Paita on puolipellavaa tai pellavaa. Pääntie ja rannekkeet on koristeltu punaisella kirjonnalla. Hame on tiheästi vyötäröltä helmaan asti laskostettua lampaanmustaa villakangasta, helmaan on kiinnitetty punainen verka.
Esiliina on koristeltu punaisilla ripsiraidoilla ja sinisellä nyytingillä. Esiliina sidotaan vyötärölle moninkertaisella palmikkonauhalla, joka on tehty villalangasta.
Liivi on tummansinistä villakangasta, jossa punaiset verkareunukset.
Sarkaviitta on harmaata villaa ja se on koristeltu punakeltaisella villalankakirjonalla.
Sukat ovat valkoiset ja kenkinä kurpposet tai mustat kengät. Koru on hopeinen.
Tässä ei mainita pääkappaleesta mitään, mutta tytöt käyttivät päänauhaa, jossa vihreä, musta ja keltainen väri. Naidut naiset käyttivät huntua.